(Oskari tilittää): Lopultakkii miekii saan vähän ruutuaikaa. Aina on olevinnaan pikkurakilla jottain tärkeitä asioita raportoitavana. Enemmänhän se kyllä tulloo ja männöö; millon kouluun, millon koirapuistoon ja millon minnekkii. Tännään ne oli kuulemma käyny tutustumassa koirahotelliin, jonne Tuure on ens viikolla mänössä. Oli siellä ollu yks kissakkii, mut mie en sinne mäne. Mie mänen miun paratiisiin eli Jaanan luo Vallattommiin villoihin.
Villoista puhheen ollen, olihan miulla asiaakin. Myöpä tehtiin äipän kanssa eilissäiltana hyvvee. Myö ollaan pitkin aikoo porukalla väkerretty nuttuja Etioopian keskosille - ihmispennuille siis. Miekii oon auttanu, ainakin omasta mielestäni, makkaamalla äipän sylissä ja välillä huovuttamalla nuttuja. Äipältä ei kuitenkaan kannata kyssyy miun auttamisista, sillä meillä varsinkii tässä huovuttamisasiassa aika ussein männöö puikot ristiin. Eilen myö pakattiin sitten nuttuja kahteen issoon kirjekuoreen postipojan vietäväks. Äippä laski humanistin matikkapäällä, että myö ollaan värkätty ja lähetetty jo 140 nuttua Etioopian ihmispentuja lämmittämmään.
 |
| Miun nuttu! |
 |
| Pikkurakkikkii yritti tapasa mukkaan osallistua. Nututus on kuitennii miun ja äipän juttu |
 |
| Vielä viimeinen silaus kissankarvaa |
Hienoo, että osaat viimeistellä nutut! Mitäpä olisi vaate ilman kissankarvaa? Vajaa!
VastaaPoistaTeil on hieno uusi otsikkokuva vaiks onkin Tuuresta.
Oskari: Kissankarva on miun mielestä aliarvostettu luonnonmateriaali. Mie luovutan pyyteettömästi karvojani vaikka kaikkia mualiman ihmispentuja lämmittämmään.
VastaaPoistaÄippä on luvannu, että miekii piäsen otsikkokuvvaan jahka se oppii kuvankäsittelykurssilla laittammaan miut ja Tuuren nätisti yhteen kuvvaan. Myö kun ollaan niin vikkeliä poikia, ettei meitä muuten sua sammaan kuvvaan asettummaan.