tiistai 11. lokakuuta 2011

Oskari ja Tuure tunnustavat

Tassuveljet saivat kunnian vastaanottaa tunnustuksen Aadalta, Aamokselta ja Nannalta.
Kiitokset Kolmen kissan koplalle! Kierrätämme tunnustuksen kaikille issikkablogeille.



Tunnustuksen saajan pitää:
1. Kiittää tunnustuksen antajaa.
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestään.

Tuuren tunnustukset:
  1. Äippä on suanu jostain piähäsä, että pikkukoiran pittää koisata yösä omassa sängyssä (siis häkissä). Joka ilta siis häkki heilahtaa, monesti kyllä mänen sinne iliman eri käskyäkin. Kun isäntäväen punkasta alakaa kuulua tasanen tuhina, hiippailen jatkammaan unia Oskarin viereen isäntäväen punkan jalakopiähän.
  2. Harjottelen Oskarin kansa paimentamista, mistä paimennuksen kohde ja isäntäväki eivät oikein tunnu tykkeevän. Hyvänen aika, pittäähän sitä nyt suvun kunniakkaita perinteitä (terveisiä Funi-iskälle) ees yrittee pittee yllä ja jos ei lampaita oo tarjolla niin sitten pittää tyytyä kissaan. Teoriaossuutta opiskelen pyhäuamusin kahtomalla Late Lammasta.
  3. Mie en reakoi ovikelloon. Ootan ensin kiltisti, kun vieraat tulloo sissään ja alan sitten vasta hillua. Huolella.
  4. Makkuuhuoneen mattojen hapsut ovat kuulemma mystisesti haihtuneet. Mittään en tunnusta. Kissa söi. Ai, mikä roikkuu suupielestä? Jaa,  nää langat. Emmie tiijä mistä ne ilmaantunut, ei voi pikkukoira kaikkea tietää.

Oskarin tunnustukset:
  1. Miun sisäinen kello eestää tunnin kesät talavet. Iltaruuan vonkaaminen alakaa aina kaheksalta, vaikka ruoka tarjoillaan yheksältä.
  2. Sillon kun koira ei oo kotona, mie röllähtelen suorilta jaloilta lattialle pitkin pittuuttani silitettäväksi.
  3. Minnuun iskee hätä ja huoli, kun ruokakupit on pesussa. Entäs jos ne ei ennää tulekaan takasin?
  4. Mie ossaan uskottavasti vongata ruokoo, vaikka oisin just vetäny kupillisen sapuskoo tuulensuojaan. Isäntäväki ei kuitenkaan ennee ihan herkkään tähän halapaan mäne, sillä ne on oppinna komunikoimmaan keskennään. Aina kannattaa kuitennii yrittee. 

2 kommenttia:

  1. :-D :-D Näin se aamu hyvin alkaa , jes!

    VastaaPoista
  2. Heh, toi Oskarin viimeinen. Meillä Aamos teki samaa varmaan puoli viikkoa mutta onnistuneesti, lähdettiin miehen kanssa niin eri aikaan töihin ja EI kommunikoitu... Aamos söi siis pari päivää kaksi aamiaista. Sitten opittiin sopimaan kuka ruokkii päivisin ja kuka iltaisin...

    VastaaPoista