Veljekset kuin ilvekset

(Tuure tarinoi): Meijän plokissa on pietty mediahiljasuutta, kun meijän sihteerikkö karkas isännän kansa omille reissuilleen. Myökii lommailtiin kissojen kansa mökillä mummin luona. Siitä mie kerron sitten joku toinen kerta enemmän.

Ennenku äippä karkas, myö käytiin sielä issikkaleirillä. Sielä oli aika kivvaa, vaikka vettä satohii melekein koko ajan. Rankka reissu se kyllä oli, sillä sielä oli hirmeesti hommoo. Ensteks mie hajotin meijän molemmat häkit. Sitte mie etin metässä ihmissii ja tavaroita, joita tohelo äippä oli sinne tiputellu. Lopuks mie vielä etin makkaroita semmosesta ruuvusta, mikä hais äipälle.

Äipän mielestä kaikista kivointa oli nähä muita issikoita ja niihen emäntiä. Esmerkiks miun veljee Kustii ja sen emäntee. Myö ollaan kuulema veljeksii kuin ilveksii. Miun mielestä myö ollaan koirii eli issikoita ja äippä tuas horisoo omiaan.

Täs myö ollaan Kustin kansa pieninä poikina Kerimäillä

Täs oon mie isona poikana

Ja täs on Kusti

Keh, keh tassu ylös, jos mänit lankaan? Mie oonnii tuossa alemmassa kuvassa ja Kusti ylemmässä. Ollaan myö kuitennii nii samannäkösii, ettei tarvii olla milläsikkää, vaiks et arvannu oikein.

Sielä leirillä oli myös miun sisko Nuura, joka on sitte ihan erinäkönen. Meistä sisaruksista ilimeisesti otettiin joku yhteispotrettikkii, mut äippäkkää ei oo sitä kuvvaa vielä nähny. Kaikki tuntuvat olevan tyytyväisii ja tohkeissaan, kun meijät ylipiätäsä suatiin mahtummaan sammaan kuvvaan iliman jottain laajakuvallisia linssejä. No, kuvvaukset kyllä loppukkii tasan sillä sekuntilla, ku myö Kustin kansa hokattiin toisemme ja vaihoimme kuulumisia aika kovaiänisesti.