 |
| Emmie nukkummaan halluu vuan mie halluun RUOKKAA |
 |
| Ruok... krooh pyyh |
Sillä välillä ku mie nukuin nii miun suusta oli roplattu ylmiäräset kivet poikkeen ja ponuksena vielä turisteltu aniliineja. Kaikki mäni kuulema käsikirjotuksen mukkaan. Hamppaissiinkkaa ei tarvinna sen enempee koskkee ku koko kalusto on vielä tukevasti aloillaan eikä reikijäkkää ollu näkyny. Ja tätit minnuu kilivan kehu, jotta miten nuorekkaannäkönen ja hyväkarvanen mie oon ikkäisekseni.
 |
| No, lopultahhii ruokoo. Jo tässä on tovin horjuttukkii näläkäkuoleman parttaalla. |
 |
| Mie sain tämmösen festarirannekkeen. On se vähä villimmännäkönen ku Tuuren lapsellinen luuranneke. |
No voi sua Oskari! Mutta on tuo festariranneke kyllä tosi villi!! - Pepsi ja Max
VastaaPoistaMjuu, sielä liäkärissä älysivät, jotta mie oon suuri metsänpeto ja laittovat rannekkeen sen mukkaan. Joka ilta ku valot sammuu mie alotan metätyksen ja tuon äipällä saaliiks kikkaruun tai hiirun.
PoistaHuolto pelaa! Ihan hyvällä ne ihmiset. Näkeehän sen siitäkin, että lopulta sitten ruokaa kumminkin tuli. Purr purr!
VastaaPoistaNoentuotatiijä, ruakalaismainen äippä ku jätti uamupalannii antamati. Tai anto se sen, mutta vasta iltapäivällä ku mie tojistin olevani herreillä hyppeemällä ite ruokapaikalle. Hur hur vuan siullekkii ja Ilonalle ja pikkutirriäiselle.
PoistaKyllä se nii piähän ottaa ku uamijjaenen myöhästyy. Kyllä ymmärrän miltee on tuntunna. Onneks kuitennii ies iltapäevällä saet sen. Ettee unehtunna kokonnaa.
VastaaPoistaKommee on tuo ranneke sulla. Iha on oekeen mehtämiehen asuste :)
Onneks joku ymmärttää tään miun kokeman ragetian piälle - vaikka onnii koira. Ranneke oli miustakkii nii kommee etten melekein antanu ottoo sitä poikkeen.
Poista