Joulukarhu

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä oli kuulema vuuven lyhin päivä. Meillä sattu äipän kansa tuuri ku satuttii just olemmaan lenkuralla ku aurinko vähä aikkoo nuamoosa ruahti näyttee. Sevverran piäs tuo valoilimiö yllättämmää ettei äippä ies älynnä ottoo kamerroo mukkaan ulos lähttiissä. Kännykällä sittä yritti kuvvii ottoo eli luatu on mitä on.

Meijän koin lähellä on semmone morjestava karhu. Tiälä Joensuussa niät on kaupunnin metsurina semmonen setä, joka muitten töittesä lomassa surrauttaa moottorisahalla tehä jonnii taijeteoksen - ylleesä elläimen. Morjestavalle karrhulle oli yks kerta käynä joku pikkuimmeinen luovuttamassa tuttisakkii - siinä killottivat minikrippipussissa karhun käpälässä. Tänä vuona karhu ol joulun kunniaks suana tonttuhatun piähäsä.

Joulu 2015. Ei piäse pyhinä pilikille eikä jiälle viilettämmään.

Eikö myö jo voitas jatkkoo matkoo. 

Päivee vuan, tätit... juu iha yksinnään tässä oon...

...tai en ainakkaa oo tuon meijän äipän völjyssä, joka tuossa
muassa housunpolovet murassa kykkii. 

Nyt äkkiä ota se kuva, tuolta tulloo tuas immeissii.

Hyvvee jouluu! T. Morjestava karhu

Kesämuistoja

(Tuure tarinoi): Äippä apinoi meijän plokikamujen Tuulisten poikien plokista huasteen, jossa muistellaan männyttä kessee.

Alakukesästä miun luonnetta testattiin. Hyvä on
luonne - meille välttää, sano äippä.
(kuva: Riitta Lumiluoto)

Miusta tuli eno

Piäsin pitkästä aikoo lamppaille.

Kesällä oli ainahhii yks kuuma päivä.

Kesäaikkaan miula oli vähä vilikkaampi sosialistinen elämä ku muina aikona.

Täs oli yks vajjoon tunnin irtosuhe. En muista nimmee,
joku hieno nimi kuitennii oli.

Joo, tää oli se sukulaispentu. Hese on sen nimi.

Tää on miun kesäheila - Saga. Se on Hesast.

Tää likka oli kans Hesast. Nimmee en muista. Tää oli
kans semmonen tunteroisen irtosuhe.

Kesän kohokohta oli plokikamu Iivarin luona käyminen.
Vaikka vettä losottikkii ku Esterin peräpiästä, kivvoo oli.

Miummielestä parasta  kesässä on veen iärellä olleilu. Tässä kohin myö ollaan äipän kansa samiksia.

Kesällä mie kävin monta kertoo lotroomassa Kulhossa....

... uimistelemassa...

...Kuoringalla...

... ja Häikänniemessä.

Pitkästä aikoo käyttiin myös Kuhasalossa miun
pentuuven ajan maisemissa.

Loppukesästä miulla oli vaivana rauhaton
etunen. Se oli vähä tymppeetä, vaikka
liäkärisetät olihhii hirmmeen kivoja.

Kanasaaret

(Tuure tarinoi): Myöpä olttiinnii Oskarin kansa Satu-tätin ja Jarkon hoijjossa kokonainen viikko. Isäntäväki niäten lennähti jonnehhii kanasuarille valloo, lämmintä ja hyvvee ruokoo ehtimmään. Aika ouvolle hajahtivat takasi tullessaan - ja vierraille elukoille.

Täähä on iha niiku Kulhossa! Äippä sanohhii, jotta
oisppaan ollu Tuuren mukava juoksennella tiälä.

Kulhon soramonttu - ihan selevästi.

Tää ei kyllä taija olla Kuoringalta.

Hyväisäkuitennii minkälaissii öttiäissii.
Ja noitako muka vielä söittä?

Oli sielä kuulema normmaalissiakkii elläimmii - niiku koirrii ja kissojakkii.

Tää kaveri oli semmosen tilan isäntä, jossa kasvatettiin
kahvvii, viinivä ja etelän hetelmiä. Se piti isäntäväille
seuroo ku ne maistelivat sen tilan heekkuja.

Tää koira paistattel päivee yhessä pienessä vuoristokylässä.

Tää kaveri se varsinainen sissi oli. Hiän niäten ui rannalta
tervehtimmään isäntäväin venneellä olevvii immeissii.
Rannalta ol venneelle matkoo parsattoo metrrii. Eikä
yltännä tassut pohjjaan.

Vetrreesti tassu kauho, vaikka äippä arveli, jotta
ei tainnu olla iha nuor koira kysseessä. Kapu kuitenniin
kaivel varmmuuven vuoks kiikarit essiin ja seurattiin,
jotta piäs vaamasti takasi rannalle.

Isäntäväin hotellissa oli töissä kissa. Se huolehti yötäpäivvee, jotta vierraat viihttyyt sielä hotellissa. Yhtenä yönä se oli ollu sitä mieltä, jotta isäntäväin huonneesseen pitäs tehä tarkastuskäynti. Parvekkeella oli oottanna, jotta äippä männöö sielä käymmään ja älyvvää, jotta ois tarkastuksen aika. Äippä ku mäni takasin sisälle, niin tiukasti tuijotti oven takana ja tais siihen koputtoohhii.

Lähtöpäivänä isäntäväki oli tojistamassa selekkausta, joka kuitennii suattiin soviteltua parrain päin. Hotellikissa sitten jouti vielä saattelemmaan isäntäväin lentokentälle mänevvään linjurriin. On se hyvä ku tuola mualimallahhii on näitä kolleekoita huolehtimassa isäntäväistä sillon ku myö ei Oskun kansa  ite olla paikan piällä.

Hola! Hotellikissa palveluksessanne,
kuinka voin auttaa?

Hotellin alueella on havaittu tunkeilija.

Sitä hotellikissan paikkaa olisin kyselly...

Hotellin siivojat ratkasivat riisin tyylikkäästi:
Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.
Turvallista kotimatkaa!

Plokin tarina

(Tuure tarinoi): Myö suatiin Iivarilta huaste, jossa yllytettään kertommaan meijän plokin tarina. Tästä se lähtöö.... Äippä ei ennee muista, horisko ku on, mitenkä se ossautu ensimmäissiin kissaplokiloihin aikonnaan. Joka tappauksessa se oli jo tovin ennättännä viihyttee ihteesä etupiässä kissoin kirjottamilla plokeilla. Vuona 2011 alkako sitte ittee ajatus, jotta jospa sitä itehhii laittas plokin pystyyn.

Ku mie synnyin Kerimäillä kevväällä 2011, äippä
ajatteli, jotta voisha tuota ruveta asjoita pistämmään
ylös ku uus eläjä meijän huusholliin tulloo.

Oskarilla oli vielä Siirrii ikävä eikä se
ainakkaa riemusta hihkunna ku kerrottiin,
jotta pentu tulloo talloon.

Meistä tuli kuitennii iha hyvä kaverit.

Osku oli just tottunna ajatuksseen että meitä on kaks....

... ku vessaremontin kylykijäisenä meille
tuli sitte uus pentu - Tyyne

Hirmmeen noppeesti Tyyne kuitennii soppeutu meijän
laummaan. Oskarihhii tyyty ossaasa ja hyväksy uuven memun
(=meille muuttajan). Äippä lupas, jotta uusia pentuja
ei meille tule - ainakkaa Oskun elinaikana.

Erityisesti Tyyne tykästy kuitennii minnuun,

,...vaikka kyllä se Oskaristahhii tykkäs iha hupona.

Nii myö elettiin sopusasti ja onnellisesti monta vuotta.

Sitte Tyyne tuli yhenäkin hulluks ja
hyökkäs iliman etukätteisvarotuksia Oskarin kimppuun.

Sitä sitte porukalla ihmetelttiin, jotta mikä sille nyt tuli.

Asia suattiin kuitennii sovittuun ja kaikki oli tuas hyvin.
Kunnes kuukauven piästä Tyyne teki saman homman uuvesttaan.

Sillon Oskarilla tuli mitta täytteen ja se muutti saunnaan
asummaan eikä halunna tulla sieltä poikkeen.

Tyyne muuttikkii sitte mumollaan, jossa
sillä ja mummilla on älyttömän kivvaa
keskennään elellä. 

 Tyynen muuton jäläkeen Oskarikkii uskalti tulla pois saunasta ja elellä rauhassa niinku ennennii. Tai ehkes enemmän syliaikoo tulloo ku ei oo nii monta rapsutuksenvajjauksessa olevvaa äipän syliaikoo jakamassa. Hauevö, loppu hyvin, kaikki hyvin. Sen pituinen se.

Syksyn (kuva)satoa

(Tuure tarinoi): Syksy on männä hujahtana aika noppeesti. Männä viikolla isäntäväki kävi lommailemassa isolla kirkolla. Jottain kummitusta olivat kuulema olleet kahtomassa. Mie olin Satu-tätin hoijossa. Olttiin mökillä ja meinasin suaha raitisilimamyrkytyksen ku olleilttiin sielä yheksän tunttii päivässä ulukona. Älyttömän kivvaa kuitennii oli - niiku aika Satu-tätin ja Jarkon kansa.

Äippä tyhjenteli kamerroosa ja ajatteli laittoo tämmösen syksysen kuvapläjjäyksen Onttolan ja Kulhon mehtälenkuroilta tänne plokkiin.

Tänä syksynä aurinko on paisttoo killotellunna aika mukavasti.

Onttolassa kanavalla on ruska.

Onks tää kuva nyt oikkein vai viärinpäin?

Hopihopi, minne työ aina jiättä?

No hehheh, mitä sie siinä muassa kyykit?
Ai, harju pittää muka suaha kuvvaan mukkaan.

Kulhossa oli tuas tehty tämmöstä. Ja meijjän parraimmilla
mehtälenkuroilla. Isolta alalta vielä.

Turha on leimmoojien hymynuamoja kivviin piirrellä.
Meitä ei hymmyilytä yhttään ku kaikki parraat lenkkimetät kuavettaan.