Koululainen

(Tuure tarinoi): Nyt se sitten alkoi - koulu! Ja kiva sellainen. Luokkakavereita miulla on tosi paljon, mutta opejakkii on kolme. Ensimmäisillä tunneilla harjoiteltiin lipaisua, isännän katsomista, odottamista ja vaikka mitä. Mie pärjäsin ilimeisesti aika hyvin, kun koko ajan työnnettiin nakkia suuhun ja äippä teki aaltoja kentän laijalla. Nii, myös siis oltiin reeneissä poikaporukalla, äippä oli vaan meille kuskina.

Mie tuijotin isäntää

näytin kieltä

...ja nakkia tuli suuhun

Mie ehotin omia keksimiä juttujaki

Välillä myö piettiin välkkiä eli tylsiä taukoja

Sitten taas mäntiin

Sunnuntain tunnilla siskolikka Nuurakin näytti pistäytyvän kentän laijalla äipän luona. Kyllä mie sen siellä huomasin hillumassa, mutta emmie kehanna männä sen kansa painimmaan, kun miulla oli koulussa niin kivvaa.

Illalla myö käytiin vielä koirapuistossa, jossa nähtiin ihan uusia kavereita. Kyllä miulla olikii taas hauska juosta ja painia jätkien kansa. Kotona mie en sitten paljo muuta jaksanukkaan kun köllötellä. Huomenna mie mänen kuulemma vähäks aikoo hoitammaan mummia ja Seppoa. Siitä mie tykkeen!

Ladyboy

(Tuure tarinoi): Viime aikoina mie oon käyny paljon koirapuistoissa kavereitten kanssa juoksemassa ja pitämässä hauskoo. Yks asia minnuu kuitennii näillä reissuilla on jiäny harmittammaan: Minnuu luullaan likaks! Isot pojat nylykyttää miun perässä ja ihmisetkii on sanonu kettutytöks. Ja Kirsi-täti elläinliäkärissä sano minnuu Siiriksi. Mie halluun nyt tehä kerralla seleväks: Mie on POIKA. Ossoon jo nostoo jalakookii, likoista en kuitenkaan vielä välitä.

Minkähän takia minnuu sitten luullaan likaks?

Onhan miulla tietysti kaunis hymy

...  ja humppatukka

muutenkin mie on aika söpö

Mie kuitennii pystyn todistammaan, että mie oon miesten mies:

"Tuure on eläin", huokaavat morsiammet yhdestä suusta

Seuraava todistusaineisto ei ole sitten herkille siveydensipuleille. Katselu omalla vastuulla!

Tällästä kyytiä morsiammet saavat joka ilta ja jatkuvasti

Joko uskotta, että mie on POIKA?

Syksy saa

(Tuure tarinoi): Miulla oli eilen kuulema merkkipäivä. Mie täytin viis kuukautta. Oskari onnitteli minnuu uamulla pissimällä miun lelulaatikkoon. Ajatteli varmaan, että isäntäväki antaa miulle sitten lahjaks uusia leluja. Lahjoja ei tullu, mutta mie juhlistin merkkipäivääni nauttimalla aamiaiseksi kissan kakkaa Oskarin hiekkalaatikosta. Äippä tuntu nousseen viärällä jalalla sängystä, sillä se murahteli jo heti uamusta.

Meilläpä kävi viime viikonloppuna vieraita. Ne oli isäntäväen kavereita, jotka oli kututtu kuus vuotta sitten syömään jottain Hahamaan herkkuja. Ja nyt jo tulivat! Niillä oli mukana kaks lajitoveriaki, joihen nimet oli Leevi ja Lyyli. Ne oli jottain piisonikoiria, minnuu pienempiä ja pumpulipallon näkösiä. Paitsi Lyyli, joka oli musta. Mutta se olikii havannalainen piisonikoira. Ne olivat Siirin ikätovereita. Leevi ja Siiri olivat kuulema luokkakavereita pentukurssilla. Mie yritin koko illan hövelinä isäntänä mielistellä ja viritellä leikkii, mutta meiän välillä tais olla sukupolovien välinen kuilu. Hyvästi se ilta kuitennii mäni ja ihmisväellä näytti olevan mukavoo.

Mie oon kerinnä käyvä monta kertoo koirapuistossa pitämässä hauskoo kivojen kavereiden kanssa. Monia uusia kavereita oonnii suanu. Pyhänä myö käytiin kuitennii omalla porukalla mehtäretkellä. Myö isännän kanssa partioitiin isommalla polulla sillä välin, kun äippä rymysi korin kansa metässä. Alakuun minnuu vähän meinas käyvä huolettammaan, miten se sielä yksinnään pärjevvää.

Mitä sie sieltä metästä oikein löysit?

Näihin palloihin mie en saanu koskea

Eilen myö käytiin äipän kansa ihan kahestaan Kukkosensaaressa. Mie sain välillä juosta ihan vappaanakkii. Mie tapasin rannalla yhen Anu-koiran, joka oli ihan mahoton uimmaan vaikka oli hirveesti aaltoja. Miun kansa se ei halunnu leikkiä. Anu olikii kuulema kärttynen vanha täti. Äippää näytti vähän naurattavan, en tiijä miks.

Tässä on niitä aaltoja

Tuttujakkii myö tavattiin, sillä koirapuistokaveri Miro hengaili myös rannalla. Loppumatka myö kulettiinkin Miron ja sen kaverin Remun kansa porukassa. Äipälläkkii oli juttukaverii, ettei tarvinnu koko ajan miulle höpistä.

Myökii käytiin Miron kansa uimassa

Äippä vihjaili jottain, että tuleva viikonloppu ja osa ens viikkookkii on jotennii erilainen. Mie en sitä kuitenkaan vielä mieti, sillä mie elän tässä hetkessä.

Ihana elokuu

(Tuure tarinoi): Miun neljäs kuukausi alkaa olla lopuillaan ja kohta mie täytännii kokonaiset viis kuukautta. Miun purukalusto alakaa olla vaihtunu uusiin hienoihin hampaisiin. Muutaman poskihampaan oon käyny sylykäsemässä äipälle muistoksi.

Viime aikoina miulla on ollu älyttömän mukavoo. Porttipäiviinkin alakaa pikku hiljaa tottua; kyllä se isäntäväki on kottiin aina osanna tulla. Kaikkein kivoimpia ovat kuitennii viikonloput. Viime viikonloppuna myö käytiin koko porukka (paitsi Oskari) kiertämässä semmonen Elovaaran harjupoloku. Välillä käveltiin hirveen korkeellakkii. Mie sain välillä juosta vappaanakkii, joku pitkä naru perässä kuitennii viiletti.

Mie juoksin

...mäkiä ylös ja alas

Välillä piti huilata penkillä

...ja tankata nestettä

Mie oon useammannii kerran käynä koirapuistoissa. Joka kerralla oon tavannu älyttömän kivoja kavereita. Myö on jätkien kanssa (on siellä joukossa suattanu likkojakkii olla) juostu ja painittu. Mie oon monesti ollu kasan alimmaisena, mutta ei minnuu oo haitanna. Sitten myö on käyty juoksemassa Kukkkosensaaressa ja siellä mie tapasin yhen Aadan, joka oli niinku Maisa, mutta musta. Vaikka olikkii likka, oli sennii kansa mukava juoksennella.

Ensimmäinen koirakoulu miulla piätty yhteen kertaan. Oskari tietysti ilikkuu, että jäin luokalle, mutta ei se niin männy. Tällä kertoo syy ei ollu miun vaan äipän. Äippä ei oikein ollu sammoo mieltä asioista sen natsi-kouluttajan kansa. Kyllä miekii sitä menoa vähän ihmettelin. Ehin jo säikähtää, että onko äippä seonnu lopullisesti, kun siellä koirakoulussa harjoteltiin jottain väistättämistä, jollon käveltiin piältä ja tömisteltiin. Yks luokkakaveri mäni ihan pois tolaltaan ja tais vähän lirauttaa alleenkin. Kotona äippä sanohii isännälle, että meillä ollaan kukkahattukouluttajia ja ylpeitä siitä ja siästettään ärmistelyt tilanteisiin, joissa niitä oikeesti tarvittaan.  Ens kuussa myö sitten männään uuteen koirakouluun, missä koulutus ei oo mittään natsimeininkiä.

Oskarikin ymmärtää kukkahattukoulutuksen piälle

Karua arkea ja edustamista

(Tuure  tarinoi): Karua arkea eli porttipäiviä on viikon verran takana. Äippä on leikkiny jottain big motheria ja vakkoillu minnuu pitkin päivää töissä ollessaan. Hyvästi on kuulemma osannu olla yksinnään; piäsiäntösesti muata lohnottanu koko päivän. Äippä kyllä vähän eppäili, että jossain vaiheessa oon tainna ikkunassa käyvä riekkumassa. Siitä todisteena on muka nenän jäläkiä ikkunassa koko pittuuvelta. Nuapurit oli kuitennii lärppinä, että ei oo päivisin meijän mökistä mölyä kuulunna.

Ei karusta arjesta sen enempee. Viikon kohokohta oli, kun myö pakkauvuttiin autoon ja ajettiin lenkille toiselle puolelle kaupunkia. Mie sain läträtä järvessä ja juosta vappaanakkii isolla ruohokentällä.

Lenkillä läträäjä

Mutta että ikinä arvoo, missä mie sitten kävin. Mie kävin tivolissa! Ai että usko vai? Kahtokee ite. Myö käytiin hengailemassa tivolikentälläkkii, mut sieltä ei oo kuvia, kun oli niin kiire katella ja kuunella niitä kaikkia härpäkkeitä. Mihinkään laitteeseen äippä ei minnuu laskenna, kun oon kuulema alamittanen.

Viikonloppu se vasta mukava on ollukkii. Perjantai-iltana käytiin ensin mummia moikkoomassa kaupuntiasunnossa. Kotimatkalla kurvattiin Hasaniemen koirapuistoon. Siellä sitä vasta oli lystiä! Mie sain leikkiä yhen puudelipojan kanssa. Pieni se oli, mutta eipä ollu mikkään nössö kaveri, ei. Oltiin sitten jo suunnittelemassa kotimatkalle lähtöä, kun puistoon pelmahti tulla ikätoveri. Sakemanni-Turon kanssahii oli älyttömän mukava juosta ja painia. Turroo kun kututtiin, mie ylleesä vielä ennätin ensimmäisenä namin toivossa sen emännän luo. Turo tai Tuure, sehän on ihan sama.

Lauantaina miulla olikii semmonen epävirallinen edustustehtävä. Siskolikka-Nuuran emännän työpaikalla vietettiin paimenkoirapäivää ja miutkii oli ihan erikseen sinne kututtu. Paljohan siellä oli paimenkoiria ja muitahhii elukoita. Kaikkein kivointa oli kuitennii nähä siskolikkaa. Yrittivät meistä muka jottain sisaruspotrettia ottoo:

Äippä ei kuulemma piä näitä potretteja valokuvvauksen riemuvoittoina, mutta siskon ja sen veljen riemu niistä kyllä välittynee. Miun mielestä myö edustettiin islanninlammaskoiria tosi tyylikkäästi. Ainakin meitä siskolikan kanssa ihhailtiin kovasti. Hyvä Tunturiketun YF-pentue!! Kusti-veli kun ois suatu vielä mukkaan, mutta kun sillä on kiireitä muatilalla siellä Hämmeessä.

Sunnuntaina meillä oli kansa mukavoo ohjelmoo, mutta siitä tuota tuonnempana. Isäntäväki on jottain keskennään supissu, että ompa ollut rauhallinen viikonloppu; ei oo Tuure tyhjänpäivästä iltavilliä viritelly minnään päivänä. No, kai sitä nyt vähemmästäki vässyy, kun aina viijään uusiin paikkoihin rumuammaan.

Tunnustus ja kymmenen vastausta

Tuure ja Oskari saivat tunnustuksen Sulolta, Kallelta ja Eikalta. Tassuveljet kiittää ja kumartaa huomionosoituksesta.

Oskarin ja Tuuren vastaukset

1. Lempiväri
Oskari: Ei ainakaan punainen ja valkoinen. Pikkurakki on senvärinen.
Tuure: Keltainen. Miun Nalle-morsian on keltainen kuin aurinko.

2. Suosikkieläin
Oskari: Siiri-koira. Paras kaveri IKINÄ. Ikävä on.
Tuure: Perhoset ja muut öttiäiset. Niitä on mukava jahdata pihalla.

3. Suosikkinumero
Oskari: Ehdottomasti yksi. Mie olen Uuno-Oskari, sillä mie oon äipän ensimmäinen kissa, ja mie tulin ommaan kottiin Uunon päivänä kesällä 2001.
Tuure: Numero? Voiko sillä leikkiä?

4. Suosikkijuoma
Oskari: Maito, mutta ainoastaan murojen kera isäntäväen kupista juotuna.
Tuure: Vesi. Parasta ojasta tai lätäköstä nautittuna.

5. Facebook vai Twitter
Oskari: Twitter kuulostaa tirpalta eli siis se.
Tuure: Naamakirja. Mulla on nätti naama.

6. Intohimosi
Oskari: Kala!!! Affena, haukifile, muikku MJAM
Tuure: Läträäminen. Kaikenlaiset vedenlähteet käyvät: järvi, rapakko, vesikuppi.

7. Saada vai antaa
Oskari: Saada. Ruokaa, mieluummin heti.
Tuure: Antaa. Pusuja, puzuja, kasvohoitoa...

8. Suosikkikuvio
Oskari: Kala. Affenan ihanat muodot hivelevät miun makuhermojani.
Tuure: Pallo. Miulla onkii monta hienoa palloa.

9. Suosikkiviikonpäivä
Oskari: Isäntäväen työpäivät. Pikkurakki on silloin portin takana koko päivän. Aah, mikä ihana rauha...
Tuure: Kaikki muut paitsi ei porttipäivät.

10. Suosikkikukka
Oskari: Kaikki maistuu. Myös chili suoraan pensaasta. Äippä, miks meillä ei muuten oo ikinä kukkia kotona?
Tuure: "Tuure ei ota"-lajiset kukat. Ne on kaikkein kivoimpia ja mielenkiintoisimpia.

Mie sain synttärilahjaksi haukifilettä

Lahjoista parhain sie oot...

Tuure ja Oskari kierrättävät tunnustuksen Mustalle ja Harmaalle, Nuuralle ja Neekalle, Runille ja Aplalle, Perditan jengille sekä Newtonille.

Lomat lusittu

(Tuure tarinoi): Isäntäväki on koko viikonlopun höpissy, että Tuurellakin alkaa kohta karu arki. Lomat on kuulemma lusittu tältä kesältä. Sen verran selevee oon puhheista ottanu, että sillä arjella on jottain tekemistä portin takana olon kanssa ja monena päivänä peräkkäin.

Viikonloppuna nautittiin kuitennii vielä kesästä: käytiin Kukkosensaaressa ja koirapuistossa. Kukkosensaaressa sai juosta irti liina perässä. Välillä isäntäväki juoksutti minnuu eestakasin kuhtumalla minnuu vuoronperrään luokseen. Ja miehän juoksin.

"Tuure, tule"

Tiältä tullaan!

Laitoin varmuuven vuoks ajovalot piälle

Välillä piti tankata isosta vesikupista

Sunnuntai-uamuna meillä on tapana kahtoo Late Lammasta. Mie tykkeen siitä Vuhkusta. Se on niinku kolleeka. Miulla vuan taitaa paimentamiset jiähä kissanpaimennukseen, ommoo lampollaa miulla ei varmaan koskaan tuu olemaan.

Jakso "Lätti vastaan Lampola" oli aika jännä