Karua arkea ja edustamista

(Tuure  tarinoi): Karua arkea eli porttipäiviä on viikon verran takana. Äippä on leikkiny jottain big motheria ja vakkoillu minnuu pitkin päivää töissä ollessaan. Hyvästi on kuulemma osannu olla yksinnään; piäsiäntösesti muata lohnottanu koko päivän. Äippä kyllä vähän eppäili, että jossain vaiheessa oon tainna ikkunassa käyvä riekkumassa. Siitä todisteena on muka nenän jäläkiä ikkunassa koko pittuuvelta. Nuapurit oli kuitennii lärppinä, että ei oo päivisin meijän mökistä mölyä kuulunna.

Ei karusta arjesta sen enempee. Viikon kohokohta oli, kun myö pakkauvuttiin autoon ja ajettiin lenkille toiselle puolelle kaupunkia. Mie sain läträtä järvessä ja juosta vappaanakkii isolla ruohokentällä.

Lenkillä läträäjä

Mutta että ikinä arvoo, missä mie sitten kävin. Mie kävin tivolissa! Ai että usko vai? Kahtokee ite. Myö käytiin hengailemassa tivolikentälläkkii, mut sieltä ei oo kuvia, kun oli niin kiire katella ja kuunella niitä kaikkia härpäkkeitä. Mihinkään laitteeseen äippä ei minnuu laskenna, kun oon kuulema alamittanen.

Viikonloppu se vasta mukava on ollukkii. Perjantai-iltana käytiin ensin mummia moikkoomassa kaupuntiasunnossa. Kotimatkalla kurvattiin Hasaniemen koirapuistoon. Siellä sitä vasta oli lystiä! Mie sain leikkiä yhen puudelipojan kanssa. Pieni se oli, mutta eipä ollu mikkään nössö kaveri, ei. Oltiin sitten jo suunnittelemassa kotimatkalle lähtöä, kun puistoon pelmahti tulla ikätoveri. Sakemanni-Turon kanssahii oli älyttömän mukava juosta ja painia. Turroo kun kututtiin, mie ylleesä vielä ennätin ensimmäisenä namin toivossa sen emännän luo. Turo tai Tuure, sehän on ihan sama.

Lauantaina miulla olikii semmonen epävirallinen edustustehtävä. Siskolikka-Nuuran emännän työpaikalla vietettiin paimenkoirapäivää ja miutkii oli ihan erikseen sinne kututtu. Paljohan siellä oli paimenkoiria ja muitahhii elukoita. Kaikkein kivointa oli kuitennii nähä siskolikkaa. Yrittivät meistä muka jottain sisaruspotrettia ottoo:

Äippä ei kuulemma piä näitä potretteja valokuvvauksen riemuvoittoina, mutta siskon ja sen veljen riemu niistä kyllä välittynee. Miun mielestä myö edustettiin islanninlammaskoiria tosi tyylikkäästi. Ainakin meitä siskolikan kanssa ihhailtiin kovasti. Hyvä Tunturiketun YF-pentue!! Kusti-veli kun ois suatu vielä mukkaan, mutta kun sillä on kiireitä muatilalla siellä Hämmeessä.

Sunnuntaina meillä oli kansa mukavoo ohjelmoo, mutta siitä tuota tuonnempana. Isäntäväki on jottain keskennään supissu, että ompa ollut rauhallinen viikonloppu; ei oo Tuure tyhjänpäivästä iltavilliä viritelly minnään päivänä. No, kai sitä nyt vähemmästäki vässyy, kun aina viijään uusiin paikkoihin rumuammaan.