Ihana elokuu

(Tuure tarinoi): Miun neljäs kuukausi alkaa olla lopuillaan ja kohta mie täytännii kokonaiset viis kuukautta. Miun purukalusto alakaa olla vaihtunu uusiin hienoihin hampaisiin. Muutaman poskihampaan oon käyny sylykäsemässä äipälle muistoksi.

Viime aikoina miulla on ollu älyttömän mukavoo. Porttipäiviinkin alakaa pikku hiljaa tottua; kyllä se isäntäväki on kottiin aina osanna tulla. Kaikkein kivoimpia ovat kuitennii viikonloput. Viime viikonloppuna myö käytiin koko porukka (paitsi Oskari) kiertämässä semmonen Elovaaran harjupoloku. Välillä käveltiin hirveen korkeellakkii. Mie sain välillä juosta vappaanakkii, joku pitkä naru perässä kuitennii viiletti.

Mie juoksin

...mäkiä ylös ja alas

Välillä piti huilata penkillä

...ja tankata nestettä

Mie oon useammannii kerran käynä koirapuistoissa. Joka kerralla oon tavannu älyttömän kivoja kavereita. Myö on jätkien kanssa (on siellä joukossa suattanu likkojakkii olla) juostu ja painittu. Mie oon monesti ollu kasan alimmaisena, mutta ei minnuu oo haitanna. Sitten myö on käyty juoksemassa Kukkkosensaaressa ja siellä mie tapasin yhen Aadan, joka oli niinku Maisa, mutta musta. Vaikka olikkii likka, oli sennii kansa mukava juoksennella.

Ensimmäinen koirakoulu miulla piätty yhteen kertaan. Oskari tietysti ilikkuu, että jäin luokalle, mutta ei se niin männy. Tällä kertoo syy ei ollu miun vaan äipän. Äippä ei oikein ollu sammoo mieltä asioista sen natsi-kouluttajan kansa. Kyllä miekii sitä menoa vähän ihmettelin. Ehin jo säikähtää, että onko äippä seonnu lopullisesti, kun siellä koirakoulussa harjoteltiin jottain väistättämistä, jollon käveltiin piältä ja tömisteltiin. Yks luokkakaveri mäni ihan pois tolaltaan ja tais vähän lirauttaa alleenkin. Kotona äippä sanohii isännälle, että meillä ollaan kukkahattukouluttajia ja ylpeitä siitä ja siästettään ärmistelyt tilanteisiin, joissa niitä oikeesti tarvittaan.  Ens kuussa myö sitten männään uuteen koirakouluun, missä koulutus ei oo mittään natsimeininkiä.

Oskarikin ymmärtää kukkahattukoulutuksen piälle