Juhannusjuttuja

(Tuure tarinoi): Viikonloppuna oli kuulema juhannus. En oikein vielä tiedä, mitä se tarkoittaa, mutta ensimmäinen juhannukseni meni jotakuinkin näin.

Juhannuksena kaupat menevät ilmeisesti aikaisin kiinni, joten kauppareissulle laittauduttiin aamupäivästä. Tällä kertaa minun ei tarvinnut odotella kaupan ulkopuolella, sillä isännän metsästäessä hyllyjen välissä me mentiin äipän kanssa piitsille. Joo-o, minulla oli ihana hiekkaranta ihan privaattikäytössä eikä yhtään haitannut, vaikka sataa tihuutti. Tulipahan enemmän sotkua autoon ja tyhmät autovaljaatkin menivät pesuun. Tässä mie oon piitsillä:

Tuijottelen aavalle ulapalle eli joen vastarannalle

Hiekasta löytyi vaiks mitä aarteita

Päivällä sadekin loppui ja silloin oli kiva hengailla ihan kotipihalla. Käytin ulkona juhannusmorsiantanikin, Raatoa, jota rennosti astuskelin nurmikolla. Äippä oli tapansa mukaan hidas eikä lemmenhetkestä jäänyt kuvallisia todisteita jälkipolville. Tässä mie hengailen.

Puskajussi? - nyt en ymmärrä

Lepi vaan

Äippä kertoi, että meille tulee illalla juhannusvieraita naapurista.

Millon ne vieraat oikein tulee?

Lopulta ne sitten tuli. Ensin kuitenkin nostettiin Nätsylässä lippu korkean kepin päähän. Sitten tulimme meidän lauman reviirille ja isäntä poksautti jonkun pullon. Ihmisväki kerääntyi pöydän ääreen ilmeisesti syömään. Tarkistin, onko minullekin katettu. Äippä sanoi "pomopöytä", josta heti älysin, etten taaskaan sapuskoi tässä pöydässä (miks Oskari kuitenkin joskus sapuskoi, kysyn vaan). Hengailin siis lelujeni parissa ihmisväen mättäessä kaikenlaisia herkkuja napaansa. Kuvitelkaa, ne söi lammasta; miun työkaveria! Pitkään en jaksanut sitä mässytystä katsoa, vaan painelin makkarin sängyn alle koisaamaan.

Vieraiden siirryttyä omalle reviirilleen lähdin oman lauman kanssa (paitsi Osku jätettiin kotiin) juhannuskävelylle. Me mentiin rantaan - JEE

Arvatkaa, läträsinkö vähän

Sellainen oli miun ensimmäinen juhannusaatto, mikä se sitten liekään.