torstai 23. kesäkuuta 2011

Kalteritango

Pienen koiran elämä on täynnä hidasteita. Toiset niistä ovat ihan ok, toiset taas ärrrsyttäviä. Tontin takaosa on aidattu korkealla verkolla. Tuure hengailee kyllä aidan viertä, mutta ei ainakaan vielä yritä päästä ulos. Oskari sen sijaan koki elämänsä yllätyksen, kun eilen spurttasi karkuun tapansa mukaan kohti tontin rajaa. Hyvin alkanut kiihdytys kilpistyi verkkoon ja sainkin hämääntyneen kollin tällä kertaa varsin helposti kiinni.


Tuure-hidaste 

Yönsä Tuure nukkuu tyytyväisenä omassa yksiössään. Alkuun nukkumaanmenoaika aiheutti lievää protestointia. Tänään Tuure meni jopa päivällä nukkumaan yksiöönsä.


Tyytyväinen häkkieläin

Olen kertaalleen kokeillut Tuuren jättämistä yksin pentuhuoneen portin taakse. Tämä oli pikkukoirasta aivan järkyttävää. Huolestuttavaa oli, että pentunen onnistui jumittamaan nuppinsa kaltereiden väliin. Portti tarvitsee siis vähän tuunausta ennen kuin portin taakse jäämistä seuraavan kerran harjoitellaan. Kokeilin myös sitä, että menin poikien kanssa huoneeseen ja pistin portin perässä kiinni. Nyt järkyttyi puolestaan Oskari, sillä en tietenkään tajunnut jättää pienempää ovea auki. Oskarin mielestä tämä hullutus on Tuuren vika ja pataan tuli. Tilanne rauhoittui, kun älysin avata Oskarin oman oven.

Vähemmän  tyytyväinen häkkieläin

Näillä hidasteilla pärjätään nyt, mutta kuinka kauan, jää nähtäväksi. Onneksi kaikkia ässiä ei ole vielä käytetty tässäkään asiassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti