Poika on tullut kotiin!

Suomi meni sekaisin 15.5.2011 - silloin saatiin Poika kotiin. Meidän lauman historian aikakirjoihin jää puolestaan päivämäärä 17.6.2011, sillä silloin tuli Tuure kotiin - vihdoinkin.

Perjantaina karkasimme töistä niin aikaisin kuin ilkesimme ja käänsimme Huihai-golfimme nokan kohti Kerimäkeä. Kolmen jälkeen olimme perillä ja muodollisuuksien (koirien tervehtiminen, Lyylin pentujen ihastelun) jälkeen kahvittelimme ja allekirjoitimme kauppasopimuksen. Sen verran sekaisin tämä uros näköjään minut sai, että kirjoitin sopimukseen tyttönimeni, mitä en ole tehnyt sitten vuoden 2004.

Lopulta pakkasimme Tuuren Oskarilta lainattuun kuljetusboksiin ja kotimatka saattoi alkaa. Matka meni mukavasti muutamalla pitstopilla. Aina auton lähtiessä liikkeelle Tuure kiljahteli takapenkillä, mutta matkavauhtiin päästäessä sielläkin hiljeni.

Pitstopilla

Pentuoppaissa neuvotaan tutustuttamaan uusi pentu varovaisesti ja vähitellen uuteen ympäristöön. Näin olin minäkin suunnitellut tekeväni. Tuure päätti kuitenkin toisin. Heti autosta kotipihassa ulos päästessään Tuure suoritti sellaisen massahurmauksen, että kaikki lähinaapurit, niin ihmiset kuin koiratkin, olivat ihastuksesta ymmällään. Paitsi naapurin Viksu-tyttö, joka toivotti uuden naapurinpojan pystykorvamaiseen tyyliin äänekkäästi tervetulleeksi. Viksu pyöritteli Tuurea mennen tullen eikä tämä näyttänyt pitävän reippaista otteista huolimatta pahakseen. Martta-sheltti oli tilanteessa varautuneempi, mutta tapasimme illemmalla lenkillä rauhallisemmissa merkeissä, jolloin Marttakin saattoi toivottaa Tuuren lämpimästi tervetulleeksi.

Oskari puolestaan järkyttyi aluksi sydänjuuriaan myöten uudesta laumanjäsenestä. En kuitenkaan liiemmin puuttunut poikien tutustumiseen, sillä huomasin heidän osaavan hoitaa homman keskenäänkin. Tuure nimittäin on sen verran fiksu pentu, että hän kuuntelee ja kunnioittaa Oskaria (Kiitos, Riitta, pohjatyöstä). Illemmalla Oskarin mulkoillessa lattialla rakkaimman lelunsa kanssa leikkivää Tuurea, tämä tarjosi lelua sovinnoneleenä Oskarille.

Mikä hemmetti tuo on ja kuka lupasi sen tänne tuoda?

Rakas pinkki luu

Päivä oli uuvuttava itse kullekin, joten yöpuulle laittauduttiin hyvissä ajoin. Kasvatuskodissa Tuure oli opetettu nukkumaan häkissä makuuhuoneessa. Poika siis häkkiin ja uniluu perään. Muutaman minuutin Tuure protestoi ja petasi uutta sänkyään, mutta sen jälkeen oli hiljaista aamuun asti. Lauman ihmisjäsenet heräsivät ensimmäisen kerran aikaisin aamulla, johon Tuurekin havahtui. Käytiin pihalla pissillä ja kakkosella ja sitten tyytyväisenä takaisin häkkiin nukkumaan muutamaksi tunniksi.