(Tuure tarinoi): Äipällä on kuulema viimeinen lomaviikko menossa. En oikein tiijä, mitä se tarkoittaa, mutta viikko ollaan kuitenkin oltu koko ajan menossa. Keskiviikkona lähettiin koko porukka (paitsi Oskari) jo uamupäivästä ajelemmaan. Äippä vähän vihjaili, että miulle voipi olla tiijossa kiva yllätys. Monta unta kerkisin kuitennii kahtoo ennen kun oltiin perillä: KERIMÄELLÄ! Voi mahoton, miten oli mukava nähä kaikki vanhat tutut pikkupentuuven ajoilta. Freya-mummo oli vähän kärttynen ja puuttu joka asiaan niin kuin mummojen toimenkuvvaan kuuluu. Funi-iskän kanssa meillä meni jutut hyvin yhteen, nyt kun mie oon jo iso poika enkä mikkään pikkupentu. Pentujahhii siellä oli, Lyylin ja Kasperin pesue. Niitä oli mukava vinguttoo.
 |
Mie neuvoin pennuille vähän vesikuppivinkkejä; vähintään
kaksi tassua kupissa |
 |
| Viillyteltiin Sporin kanssa kaivannossa |
Minnuu ei itkettännä yhtään, kun isäntäväki hävis näköpiiristä muutamaks tunniks. Niin paljon oli tuttuja paikkoja kateltavana. Lampaitahhii myö käytiin iskän ja muun porukan kanssa kahtomassa. Kissan ruokakupithii muistin tarkistoo, jos vaikka miulle ois jottain jättäny. Isäntäväen tuas ilimestyessä muikuilta lemuten mie makkailin juoksulangassa karviaispensaan alla ja napsin välipalaks marjoja suoraan pensaasta.
Kottiin piti kuitennii lähtee, mutta luvattiin männä uuvelleenkin käymään. Äippä vielä supatti, että huomenna lähetään kansa mukavaan paikkaan ja ollaan ihan yötä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti