Vilvoittavien vetten äärellä

(Tuure tarinoi): Eilen pakkauvuttiin jo heti uamutuimaan autoon ja lähettiin reissuun. Luulin, että on pitemmästäkin matkasta kysymys, joten heittäyvyin takapenkillä heti unille. Montoo unta en ennättäny kuitenkaa kahtoo, ku oltiin jo perillä; MÖKILLÄ!

Siellä oli joku vieras setä mummilla raksahommissa. Se jotenkin tunsi miut, sillä se sano, että sieltähän se kuuluisa Tuure tulee. Olen siis jo julkkis Hammaslahden lähiössäkin. Raksasetän vaimokin kävi minnuu vielä erikseen moikkaamassa, kun oli setältä kuullu, että mie olen tullu mökille. Settään teki varmaa vaikutuksen se, että mie autoin sitä niissä raksahommissa: setä oli mänössä mitan kansa jottain mittoomaan ja unohti ottoo kynän matkaan, mie sen sitten työkalupakista silipasin ja perästä kiikutin ilima eri käskyä.

Mökillä mie jatkoin uimamaisteriharjoituksia. Äippä ja mummi hukkasivat monta kertaa rantalelun järveen ja miunhan se piti tietennii käyvä sieltä hakemassa.

Tässä rantalelu on vielä tukevasti maissa ja suussa

Tässä mie jouvun sitä sitten järvestä kerreemään,
kun ne onnettomat män sen sinne työntämmään

Kun olin aikani niille hölömöille lelluu sieltä järvestä kantanu, teki miel välillä kuivatella. Törmäilin sitten siinä pihamualla eestakas ja laskin välillä mahamäkkee rinnettä alas. Mielestäni kaiken syötäväks kelepaavan onnistuin imuroimaan tuulensuojaan. Muutaman kerran äippä onnistu kuitennii viemään herkun huulilta. Ei ois kuulemma tarvinna kaikkee löytämääsä suuhusa pistää. Ja minkätähe ei, kysyn vaan, sitä vartehan ne siellä on.

Kivenkolosta kasvo joku tatti. Maistelin sitähii.

Käytiin äipän kanssa metässä. Siellähii se hukkas miun makupaloja millon mihinnii ja miun piti ne tietysti ehtii ja korjata parempiin suihin. Männä viikolla, kun oltiin iltalenkillä Koivuniemen rannassa, se kansa hävitteli niitä nameja isojen kivien päälle. Kahto vähän mietteissään sitten, kun mie kiipesin sille kivelle ku kekko jossain Hahamaassa.

Tää oli heleppo rasti. Nami oli pölökyn piällä,
jonne ei tarvinna ees kiivetä

Äippä ei ollu älynny ottaa mukkaan ku yhen ainoan lelun, joten se joutu tekemään miulle viihykkeen tunkemalla käpyjä vanhaan sukkaan.

Ei siinä mittään. Mänhän se aika täännii kansa riehkastessa

Sitten meijän pitikii lähtee kottiin syömään ja oottelemmaan isännän kottiintulloo. Vähä meinas ruveta kotona väsyttämmää enkä koko iltana oikein jaksanna iltavilliä viritellä. Illankyhnyssä minnuu kävi moikkaamassa naapurissa hoidossa oleva Nasse-setä. Se on sellanen vanha ja arvokas heppu, joka ei minnuu paljon tainna noteerata. Äippä kerto, että Nasse olikin Siirin lapsuuvenaikassii leikkikavereita, ikätoveri nääs. Suattohan se olla niinnii, että Nasse kierteli Siiri-morsiantaan ehtimässä meiän pihalla eikä sen tautta malttanna miun kansa leikkiä.