Yksinolosta ja Muusta

(Tuure tarinoi): Viime päivät on ollut tällaselle pikkukoiralle rankkoja. Äippä on nimittäin kiduttanu minnuu jättämällä miut ihan yksikseen miun ommaan huoneeseen portin taakse. Ite se sannoo, että pittää reenata lomien jälkeistä aikaa. Miun mielestä myö voitas olla kaikki yhessä koko ajan. Mielestäni mie kyllä ilimotan mielipitteeni ihan selekeesti ja kovaäänisesti, mutta äipällä on varmaan kuulossa vikkaa, kun se ei koskaan tuu kun mie huuan.

Miun osalle ilimeisesti suunnitellaan vilimitähen urraa, sillä aina kun mie jään yksinään, kamera seuraa miun touhuja. Vai onkohan tää nyt se bik rother. Miun isoveli-Oskari kyllä ylleesä makovaa omassa poksissaan eikä korvoosa lotkauta miun jutuille. Välillä äippä pistää meijät pojat sammaan huoneeseen ja männöö ite muualle. Sillon mie en kehtoo huutoo, sillä Oskarilla käypi korviin.

Mie on yrittänyt Oskarille neuvoo leluilla leikkimistä, mutta ei se ossoo. Onkohan se senniili tai muuten vaan tyhmä. Miusta leluilla leikkiminen on kivvaa. Varsinnii, jos niistä lähtee ääntä. Varo vaan Sulon tassuveli Kalle - tiällä on kansa rokkimies kasvamassa.

Mie, possu ja kala

Erityisen rakas miulle on miun oma Muu-morsian. Miun ex-morsiammen nimi oli Raato, mutta hiän katosi salaperäisesti. Mie kuulemma käsittelin morsmaikkuuni liian kovakourasesti ja sen tautta se otti ja lähti. Sitten äippä esitteli miulle Muu-morsiammen ja se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Muu-morsian on sen verran tukeva tyttö, että sitä mie saan viskoo ja vettee hännästä eikä se valita yhtään.

Muu-morsiammen kanssa myö harrastettaan
sellasia isojen poikien juttuja

Äippä otti passikuvan ihanasta Muusta