Melkein koululainen

(Oskari tilittää): Eilen uamulla äippä höpisi, että Tuurella onnii tännään tärkeä päivä. Sillä alakaa KOULU! Onneks myö kissat ollaan valamiiks jo niin viisaita, ettei meijän tarvii mittään kouluja käyvä. Pikkurakille koulunkäynti ei tie pahhoo, varmaan joutuu heti kättelyssä tarkkikselle. Se nähhään kuitennii vasta ens viikolla, sillä eikö nää meijän hölömäkkeet lintsanneet heti ensimmäiseltä tunnilta. Sato kuulemma vettä kuin jonkun esterin peräpiästä.

Meillä alakaa Tuuren kanssa välillä leikit männä jopa yksiin. Pikkurakille uppovvaa pikku hiljoo ohtaluuhun, että turhoo se niitä lelujaan miun suuhun työntää ja pyytää leikkimmään. Mie millään koiran leluilla leiki. Luuta suatan joskus järsiä, jos ei oo muuta tekemistä. Omat lelut miulla on piilossa, ettei pikkurakki niitä säre tai vejä kitusiisa. Toivossa on hyvä ellää, jospa mie joskus vielä saisin levitellä omat saaliit niille kuuluville paikoille olkkarin lattialle. Viime aikoina mie oon opettana pikkurakille sellasta rallileikkiä: mie juoksen tahallani häntä suorana sen eestä, kun se syöpi esimerkiks luuta. Ja eikö oo hölömö heti perässä. Joskus mie onnistun kesken kierroksen livahtammaan piiloon ja sieltä tirskun, kun pikkurakki minnuu ehtii. Äippä välillä meitä poikia toppuuttelloo, kun meno alakaa käyvä hurjaks.

Tännään myö oltiin pikkurakin kanssa keskennään koko päivä, kun äippä vei isännänkii mukanaan töihin lähtiessä. Ihan hilijoohan tuo kakara oli. Nukku puolillepäivin ja alako sitten isäntäväkkee ootellessa tehä tehtäviä. Jospa se siitä vielä miehistyy, kun jo osovaa kuulemma koipeekin nostoo. Tuuren huoneen portissa on miullekkii ihan ikioma ovi. Sitä pittää kuitennii vielä pittee kiinni, sillä hölömö houdiini onnistuu vielä tunkemmaan ihtesä siitä ulos.

Meillä on äipän kanssa vähän suunnitelmia
pikkurakin varalle