Lahjoja

(Tuure tarinoi): Mie olin ilimmeisesti vuuven mittaan ollu vahinkossa kilttinäkkii ku sain eniten joululahjoja meijjän laumasta. Sai se Oskarikkii lahjoja. Sen paras lahja eli haukivile on jo kyllä tuulensuojassa.

Eilissäuamuna niäten suattiin kahet uamupalat ku isäntäväki herräyty eri aikkoihi. Vähä myö ihmetelttiin, mutta ei sanottu mittää ku uatelttiin, jotta joulunaha kuuluuhhii syyvä vähä enemmä ku normmaalisesti.

Paketti Tyyneltä! Mitähä tiälä on?
Hyvältä ainahhii hajahttaa.

Mikä kikkare tää oikkein on?

Oli suti tahi pensseli, mutta hyvvee on.

Eilissäiltana meillä soi ovikello. Sielä olihhii Iivarin äetin vävy, joka oli lähtennä Iivarin joulutervehystä miulle ihan kotiovelle asti tuommaan. Kiitoksia vuan kovasti!

Mitä ihmettä tiälä oikkein on?

Keh, toinen paketti... ja korttihhii.

Mittee se Iivari nyt... nuin paljo kaikkia hyvilöitä.
Ai, suan iha valita kumpi pussi aukasttaan ensin.

Tiijän, tiijän... yhen suan vuan ottoo. Muistappa itekkii
seurraavan kerran ku suklaatirasian kantta auvot,
jotta yhen suat vuan ottoo. Niimpähä!

Tänks, Iivari-kamu. Näistä lahjoista riittää illoo pitkäks aikoo.

Isäntäväki oli käskennä pukin tuommaan miulle tämmösen
ketun ku ollaan kuulema iha samiksia.

Tään häntä rapissoo mukavasti ja siitä on hyvä vähä
punalttoo ja ravisttoo. UUUPS!

Hohhoijjaa ku alako yhenäkin väsyttämmään,
leppuutannii leukooni tässä siun hännän piällä.
(Ei kerrota äipälle, jotta hänttää tuli jo aika iso palakkeenkieli)

Valakee joulu

(Tuure tarinoi): Suatiinha tänne susrajallehhii valakkee joulu - ainahhii yheks päiväks elikkäs jouluuatoks. Hetihä myö rynnättiin isäntäväin kansa mehtälenkille. Äippä otti kameroitahhii oikkein kaksin kappallein mukkaan; uuven harjotteluva varten ja vanahan, jotta sais ees jonkun kuvan onnistummaan. Vielä suapi uuvella kamerallaan harjotella vielä hoikotvalleen, severran on vielä asetukset hakusessa.

JIIHAU! Mie mänen....

.... ja tuun takasi

Sininen hetki. Ainahhii kameralla. 

Iha näin pimmeetä ei oikkeesti ollu puolenpäivän aikkaan.

Tärkkeimmät hommat ensin.

Tassuveljien joulutervehdys

Hauskaa ja maukasta joulun aikaa kaikille plokikamuille henkilökuntineen!

Toivottelevat Tuure, Tyyne ja Oskari + isäntäväki

Joulukarhu

(Tuure tarinoi): Eilissäpäivänä oli kuulema vuuven lyhin päivä. Meillä sattu äipän kansa tuuri ku satuttii just olemmaan lenkuralla ku aurinko vähä aikkoo nuamoosa ruahti näyttee. Sevverran piäs tuo valoilimiö yllättämmää ettei äippä ies älynnä ottoo kamerroo mukkaan ulos lähttiissä. Kännykällä sittä yritti kuvvii ottoo eli luatu on mitä on.

Meijän koin lähellä on semmone morjestava karhu. Tiälä Joensuussa niät on kaupunnin metsurina semmonen setä, joka muitten töittesä lomassa surrauttaa moottorisahalla tehä jonnii taijeteoksen - ylleesä elläimen. Morjestavalle karrhulle oli yks kerta käynä joku pikkuimmeinen luovuttamassa tuttisakkii - siinä killottivat minikrippipussissa karhun käpälässä. Tänä vuona karhu ol joulun kunniaks suana tonttuhatun piähäsä.

Joulu 2015. Ei piäse pyhinä pilikille eikä jiälle viilettämmään.

Eikö myö jo voitas jatkkoo matkoo. 

Päivee vuan, tätit... juu iha yksinnään tässä oon...

...tai en ainakkaa oo tuon meijän äipän völjyssä, joka tuossa
muassa housunpolovet murassa kykkii. 

Nyt äkkiä ota se kuva, tuolta tulloo tuas immeissii.

Hyvvee jouluu! T. Morjestava karhu

Kesämuistoja

(Tuure tarinoi): Äippä apinoi meijän plokikamujen Tuulisten poikien plokista huasteen, jossa muistellaan männyttä kessee.

Alakukesästä miun luonnetta testattiin. Hyvä on
luonne - meille välttää, sano äippä.
(kuva: Riitta Lumiluoto)

Miusta tuli eno

Piäsin pitkästä aikoo lamppaille.

Kesällä oli ainahhii yks kuuma päivä.

Kesäaikkaan miula oli vähä vilikkaampi sosialistinen elämä ku muina aikona.

Täs oli yks vajjoon tunnin irtosuhe. En muista nimmee,
joku hieno nimi kuitennii oli.

Joo, tää oli se sukulaispentu. Hese on sen nimi.

Tää on miun kesäheila - Saga. Se on Hesast.

Tää likka oli kans Hesast. Nimmee en muista. Tää oli
kans semmonen tunteroisen irtosuhe.

Kesän kohokohta oli plokikamu Iivarin luona käyminen.
Vaikka vettä losottikkii ku Esterin peräpiästä, kivvoo oli.

Miummielestä parasta  kesässä on veen iärellä olleilu. Tässä kohin myö ollaan äipän kansa samiksia.

Kesällä mie kävin monta kertoo lotroomassa Kulhossa....

... uimistelemassa...

...Kuoringalla...

... ja Häikänniemessä.

Pitkästä aikoo käyttiin myös Kuhasalossa miun
pentuuven ajan maisemissa.

Loppukesästä miulla oli vaivana rauhaton
etunen. Se oli vähä tymppeetä, vaikka
liäkärisetät olihhii hirmmeen kivoja.

Kanasaaret

(Tuure tarinoi): Myöpä olttiinnii Oskarin kansa Satu-tätin ja Jarkon hoijjossa kokonainen viikko. Isäntäväki niäten lennähti jonnehhii kanasuarille valloo, lämmintä ja hyvvee ruokoo ehtimmään. Aika ouvolle hajahtivat takasi tullessaan - ja vierraille elukoille.

Täähä on iha niiku Kulhossa! Äippä sanohhii, jotta
oisppaan ollu Tuuren mukava juoksennella tiälä.

Kulhon soramonttu - ihan selevästi.

Tää ei kyllä taija olla Kuoringalta.

Hyväisäkuitennii minkälaissii öttiäissii.
Ja noitako muka vielä söittä?

Oli sielä kuulema normmaalissiakkii elläimmii - niiku koirrii ja kissojakkii.

Tää kaveri oli semmosen tilan isäntä, jossa kasvatettiin
kahvvii, viinivä ja etelän hetelmiä. Se piti isäntäväille
seuroo ku ne maistelivat sen tilan heekkuja.

Tää koira paistattel päivee yhessä pienessä vuoristokylässä.

Tää kaveri se varsinainen sissi oli. Hiän niäten ui rannalta
tervehtimmään isäntäväin venneellä olevvii immeissii.
Rannalta ol venneelle matkoo parsattoo metrrii. Eikä
yltännä tassut pohjjaan.

Vetrreesti tassu kauho, vaikka äippä arveli, jotta
ei tainnu olla iha nuor koira kysseessä. Kapu kuitenniin
kaivel varmmuuven vuoks kiikarit essiin ja seurattiin,
jotta piäs vaamasti takasi rannalle.

Isäntäväin hotellissa oli töissä kissa. Se huolehti yötäpäivvee, jotta vierraat viihttyyt sielä hotellissa. Yhtenä yönä se oli ollu sitä mieltä, jotta isäntäväin huonneesseen pitäs tehä tarkastuskäynti. Parvekkeella oli oottanna, jotta äippä männöö sielä käymmään ja älyvvää, jotta ois tarkastuksen aika. Äippä ku mäni takasin sisälle, niin tiukasti tuijotti oven takana ja tais siihen koputtoohhii.

Lähtöpäivänä isäntäväki oli tojistamassa selekkausta, joka kuitennii suattiin soviteltua parrain päin. Hotellikissa sitten jouti vielä saattelemmaan isäntäväin lentokentälle mänevvään linjurriin. On se hyvä ku tuola mualimallahhii on näitä kolleekoita huolehtimassa isäntäväistä sillon ku myö ei Oskun kansa  ite olla paikan piällä.

Hola! Hotellikissa palveluksessanne,
kuinka voin auttaa?

Hotellin alueella on havaittu tunkeilija.

Sitä hotellikissan paikkaa olisin kyselly...

Hotellin siivojat ratkasivat riisin tyylikkäästi:
Hyvä ruoka, parempi mieli.

Kiitos käynnistä ja tervetuloa uudelleen.
Turvallista kotimatkaa!