Epistä!

(Oskari tilittää): Nyt alakaa kyllä männä hermot tuon pikkurakin kansa. Nyt kun sen omat pehmeet lelut on sairaslomalla ja hoitojonossa, se on alakanu suljuummaan miun leluja. Ensin mäni kikkaroo. Mie pystyin vuan tuijottammaan silimät teevain kokosina vuokrayksiöstäni (pikkurakin häkki), kun tää epeli silippusi miun hienon lelun kappaleiksi. Isäntäväkikkii vuan muata rohjotti eikä ennättänä ajoissa appuun. Muutama päivä myöhemmin joutu pikkurakin hampaisiin mummin tekemä lampaannahkanen hiiruli - miun paras lelu eikun saalis. Siitäkkää ei jiäny mittää pelastettavaksi.

Uuven kikkareen äippä on luvanna miulle hankkia. Tuure sais kuulemma viikkorahoistaan miulle sellasen ostaa, mutta kun se ei sua viikkorahhoo niin siltä jiäpi nyt joku lelu tai herkku suamatta. Mummin tekemä hiiruli oli sen sijjaan unniikkikappale eikä sitä voi korvata millään.

Äippä on käskeny minnuu pitämään leluistani parempaa huolta. Mie olenkin nyt enempien leluvahinkojen välttämiseksi sopinut ihteni kansa vartiointivuoroista. Tässä mie vartioin lelulaatikkoani: