(Oskari tilittää): Eilissäpäivänä mie sain rauhassa vejellä pitkät päiväunet, sillä pikkurakki ja isäntäväki olivat koirakoulureissulla. Ne kottiutu sieltä joskus iltapäivällä ja toivat miulle tulijaisia: hiekkoo, hyvvee ruokoo ja TÄMÄN:
|
No, mikä tää nyt sit muka on.... |
|
Hei, sehän on uus kikkare! |
|
Hyi ku maistuu hyvälle |
|
Ei kai se pikkurakki vuan tuu |
Illalla äippä laitto pikkurakin isännän kaveriks kuorsoomaan makkarin oven taakse, jotta mie sain leikkiä miun uuvella lelulla. Eihän se pikkurakki pystynyt sielä nukkummaan, kun sitä harmitti miun hauskanpito miun kikkareen kansa. Aiemmin illalla se kyllä muata rohjotti raskaan koulupäivän jäläkeen.
Sitten kun mie en ennää jaksana leikkiä, äippä laitto kikkareen kuappiin oottammaan seuraavoo leikkikertoo.
Ai kongi... mmmöööh, me ei kyl hirveesti tosta innostuttu... Mut ehkä se oli kulunut loppuun jo ennenku se tuli kaupasta meile. Annettiin se Hesylle, sile varmaan joku tarvii kuitenkin.
VastaaPoista(Oskari): Mjou, tää kikkare on sellanen semilemppari. Tosi lempparisaalis oli se mummin tekemä hiiruli. Vielähhii harmittaa, kun tuo älyvappaa mäni sen silippuummaan.
Poista