Paastonaika

(Tuure tarinoi): Viime aikoina mie en oo oikein joutanna tänne plokiin tarinoimaan, sillä mie oon ollu sairaslomalla. Ensin mie pärskin ja aivastelin sissäänpäin. Männä viikonloppuna mie sain terveen paperit siltä osin. Muanantai-iltana mie säikäytin äipän ilimeisesti kunnolla, kun kykistelin hangella ja sen jäläkeen näky oli tämännäköinen (heikkohermoiset pistäkööt silimät kiinni):

Ehkä ruuttasin, ehkä en

Äippä tietysti heti piätteli, että miun perä räjähti. Mie en kuitenkaan ollu moksiskaan koko asiasta.  Eikä äippäkkää omin silimin räjähystä nähny enkä mie kertonu, vaikka miten kuulusteltiin. Mie en muutenkaan voi ymmärtee, miks miun peräpiän tulosteista pittää joka lenkin jäläkeen pittee raportointikokkous, jonka asialistalla on "Tuliko kakka?", "Minkälainen oli kakka?". Ne asiat on miun intimeet.... no omia asioita kuitennii.

Sit mie onneton mänin puklaamaan seuraavana aamuna sapuskat ulos. Se oli sitä myöten selevä peli. Mie jouvuin paastolle eli en suanu mittään muuta sapuskoo kun riisiä. Pakkohan sitä oli syyvä, kun muuta ei annettu, maistunu kyllä olis muukin ruoka. Lenkillä mie sitten onnistuin tikistämmään isäntäväelle kelevollisia kikkareita ja muonatarjoilukin on pikku hilijoo parantuna.

Miulla kun rupes ravintelipalavelut paranemmaan, niin eikö nää onnettomat pistänneet puolestaan Oskari-raukkoo ruuattoman pöyvän ääreen. Kertokoon Osku ite, mitä tännään tapahtu...

(Oskari tilittää): Tännään piti olla ihan normipäivä. Ja vielä mitä! Mie oottelin iltapäivällä ihan rauhassa isäntäväkkee kottiin ja ruokoo antammaan. Ovella olin ihan hövelisti kottiin tervetulleeks toivottamassa. Mutta mitä tekivät nämä älyttömät: Toinen kuapas miut kainalloosa ja toinen kiikutti matkakoppaa näkösälle. Sitten myö pakkauvuttiin autoon koko porukka, pikkurakkikkii piäs mukkaan. Nii ja muistinko mainita, että päiväruokoo eivät siinä hötäkässä ennättänneet miulle antoo.

Miun eppäilykset alako herätä, kun myö äipän kansa mäntiin semmosseen paikkaan, jossa haisi ihan LIÄKÄRILTÄ.  Hyvä ihme kuitennii... yhen nuhan takiako sitä piti tänne raahata. Usseemman päivänhän mie kyllä olin pärskiny jopa niin, että räkä oli lentäny. Ruoka miulle kuitenki maistu niinku ylleesäkkii.

Äippä, joku pisti minnuu pyllyyn

Ja vaamalla en nuku....

Krooh pyyh

Hittolainen , kun keinuttaa. Miulla taitaa olla rapula

Miun unien aikana kuulemma selevis, että miulla on alakava nielutulehus. Muutaman päivän piästä syöminen ois suattanu tehä kippeetä. Liäkäritäti anto resetin antipojootista, jota mie jouvun syömään piäisiäiseen asti. Ihan ihteenikkii jännittää, mitenkähän mie suostun pojootit nielemmään. Siinäpähän on isäntäväelle pähkäiltävvee. Ei vaiskaa... mie oon aika kiltti kissa ja ainakin edellisen kerran eli vajjoo kymmenen vuotta sitten mie suostuin syömään liäkkeet mukisematta varsinkii kun sain herkkuja liäkkeenoton jäläkeen.

Piätän raporttini sairasvuoteelta tähän.