(Tuure tarinoi): Miun sairasloma on ilimeisesti virallisesti loppu, sillä äippä vei miut tännään Kukkosensaareen juoksemmaan ja leikkimmään.
 |
| Vrispii sai taas kyytiä |
 |
| Äippä, kuuntele - lintuja |
Oli niin kommee ilima, että äippä ois halunna ottoo miusta poseerauskuvvii. Mie oon kuitennii kehittäny sellasen tekniikan, että aina kun kamera otetaan esille mie piän piäni allaala tai kahtelen muina koirina muualle.
 |
| Mie en nyt millään jaksas siulle poseerata |
Kun äippä ei suanu miusta mieleisiään kuvia, se alako kuvvailla yhteistyöhalusempia kohteita - käpyjä. Siinä se sihtaili ja yhtäkkiä oli nappoosa myöten hangessa. Ja eiku hölömö vuan nauroo rätkättää. Miulla oli jo hätä, että miten mie sen sieltä ylös suan kun ei oo isäntäkkää mukana auttamassa. Jotennii se onnistu könyämmään kontilleen, jotta mie suatoin takalistoon tökkimällä paimentoo sen rantaan. Sen verran tappaus kävi kuitennii minnuu harmittammaan, että mie piin niille kävyille aikamoisen puhuttelun.
 |
| Tuhmat kävyt, kyllä mie teille näytän... |
 |
| Eikö sana kuulu vai eikö se tehoa? |
Sen verran kävi hömelöä köntys-äippää siäliks, että suostuin jopa yhen poseerauksen antammaan.
 |
| No, ota nyt sitten se kuva |
HiRRRveen mukava meillä oli kaikesta hölömöilystä huolimatta. Melekein koko ajan sain juosta vappaanakkii. Menetyksiltäkkää ei kuitenkaan vältytty, sillä sinne jäi jiälle miun vrispii, kun mie en sitä halunnu rantaan tuua eikä äippä uskaltanu lähtee sitä upottavassa hangessa hakemaan. No, joutikkii jiähä, sillä mie olin sen aika loppuun jo leikkiny.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti