Yllätysherkkuja

(Tuure tarinoi): Männä viikolla myö oltiin isännän kansa lomalla. Myö käytiin pitkillä lenkeillä ja muuten vuan rentouvuttiin.

Lauvantaina myö käytiin ensin koirapuistossa ja sitten tehtiin jottain mitä mie en oo koskaan ennen tehny. Myö käytiin autopesulla ja vielä silleen, että ite istuttiin sammaan aikaan autossa. Ensin minnuu vähän jännitti sielä takapenkillä. Isäntäväki kuitennii istuu möllötti omilla paikoillaan ihan rauhassa, joten emmiekää sitten kehanna sen kummemmin hättääntyä. Vuan olipa Huihai nätti (hetken aikoo) sen käsittelyn jäläkeen!

Tännään pyhänä on ollu mahottoman kaunis ilima. Myö lähettiinkin koko porukka (paitsi Oskari) Kukkosensaareen, jossa käyvessä mie ylleesä oon suanu juosta vappaanakkii. Tännään joku muukii oli keksinä lähtee Kukkosensaareen, sillä autoja oli pitkin ja poikin jo hyvän matkoo ennen parkkipaikkoo. Ei myös sitten mäntykään sinne, mäntiin toiseen paikkaan. Sielläkii oli hirrrrveesti ihmisiä ja koiriakkii pitkin jiätä pinttelemässä. Suattaa olla, että sen tautta en tällä kertoo suanukaa sitten vappaana juoksennella. Sen sijjaan miun ois muka pitänä äipälle posseerata, kun se oli raahannu kaikki kamerasakii mukkaan. Minnuu ei oikein posseeraaminen huvittanna, kun ois ollu paljo tähellisempeekii toimitettavvoo.

Sielä niitä kavereita olis....

Aikamoinen tuuliainen pöllytti miun niskavilloja

Äippä, hankittasko miullekkii aurinkolasit?

Sitten niihin ylläripylläreihin. Eilissäiltana isäntäväki tuntu mättävän kitusiisa jottain, mikä uunissa paistaissa hais aika hyvälle. Se oli kuulema lampaan viulu. Tsih... Funi-iskä ei miulle kyllä mittään viuluista kertonu, kun se miulle lampaanpaimennusjutskia neuvo. Olipa mikä hyvvään, mutta mie sain siitä luun! Sain, sain ja vitsi miten se oli hyvvee. Mie oon niin reilu kaveri, että annoin Oskarinkii maistella sitä herkkua. Ainut tyhmä juttu oli äipän keksimä sääntö, että miun olis muka pitäny syyä  sitä luuta vuan keittiössä.

(Oskari tilittää): Pikkurakki intoili koko päivän ihanasta luustaan ja minnuu alako jo pikku hiljoo tympäsemmään. Iltapäivällä mie sain puhelun (joojoo, MINNUU kysyttiin puhelimmeen), joka pelasti miun päivän. Siitä puhelimesta mie nyt en niin ymmärtäny, mutta sitten soi ovikello kesken päikkäreiden.  Arvatkeepa mitä, siellä tuotiin toimitusta miulle. Siinä äkkiä unet karis silimistä, kun äippä näytti pussia, missä affenat pomppivat. Mie kävin kiittämässä Satu-tätiä ja Jarkkoa tuomisista ja silipasin samalla pussista affenan tuulensuojaan. Äippä sössötti, että kalat pittää ensin perata tai jottain ja linnottautu sitten pesuhuoneeseen. Myö oltas Tuuren kansa haluttu auttoo, mutta äippä hääti meijät ulos - pärjäs kuulema ihan ite. Pikkurakki varmuuden vuoks kuitennii jäi huutelemmaan ohjeita kylppärin oven taakse. Ennen kun meijät törkeästi poistettiin paikalta kerkisin napata vielä yhen affenan mukkaan, joka myös pikkurakin kansa porukassa naposteltiin.

Siinä niitä on - ihkaeläviä affenia

Itsepalvelu toimii

Syöt sie sen ihan oikeesti - sehän potkii vielä