Eilissäiltana meinasin iha hermostuva ku ruiskulla jottain keeliä kittaan ruutattiin. Muutaman raksunnii söin ja vettä lipeksin ja tännään herätin isännän uamuyöstä niiku normmaalisestikkii. Äipälle tää ei vielä riittännä meijän oma Oskari- suoritukseks ja sen tautta sitte lähettiin heti uamusta koppa-ajelulle.
Tuttuun paikkaan mäntiin, sinne Kivuttommaan. Sielä oli iha kiva täti, joka jutteli miulle. Se kopelointihhii vielä mänettel, mutta verenimemistä mie melekein meinasin jo hermostuva. Täti sano, jotta syyttävästihhii häntä muka katoin.
Vähä aikoo sitte ootelttiin, jonka jäläkkeen täti tuli kertommaan isäntäväille, jotta joku mahatauti tai ruuvansulatusonkelma lie miulla ollu. Sen verran jo oli jo kuitennii ennättännä männä ohi, jotta mittää sen kummempoo ei ennee tarvinna tutkiva ku verarvottii oli hyvät. Myö piästtiinnii sitte isännän kansa lähtemmään takasi auttoon, äippä jäi vielä kassatätin kupattavaks. Silimät kiinni kuulema oli korttia konneesseen tunkena. Isännälle kuulu kuitennii sanovan, jotta hyvähä tuo oli ku tulttiin ja että mielenrauhasta iha mielellään kuitennii makso.
 |
| Tämmönen kuosi tällä kertoo. Iha ite otin muuten rätin poikkeen, ettei tarvinna isäntäväin vaivautuva |
 |
| No, syön, syön, koko ajan ja kovasti. Ei tarvvii ennnee koppa-ajalulle lähttee. |
No voi Oskari sua. Ihmiset hermostuu niin nopiaan vaikkei ne mene itsekään lääkäriin kuin vasta useamman sairaspäivän jälkeen!
VastaaPoistaMjoo, totta huastatta. Isäntä, joka jottain ihmisten sairrauksista ymmmärttää, teki jo tiagnoosia, jotta joku suolenmutka voipi olla kuolleena. Se verran kuitenniin ei-omaihteni ilimeisesti olin ku en syönä ja herättäny uamuyöstä. Sitä koko ajan hokivat, jotta ku mie en oo ennee mikkää nuor kolli nii kaikelaista voipi olla. Muistelleevat, miten Siiri-vainnaan tauti piäs yllättämmään. Mittää ei ollu oikkein tehtävissä sitte ku se lopulta hokattii. Ja Siiri oli vuan 10-vuosikas ku lähti satteenkaarisillalle tassuttelemmaan, mie oon kuitennii jo neljätoista kessee nähny.
PoistaOnpa hyvä, että on olo taas sulla normaali ja ruoka maittaa. Minun Palvelijattaren persialaiskatti eli 17 vuotiaaksi ja ihan tuli puun takaa salamasairaus, jota ei voitu parantaa. Palvelijattaren villakoirakin eli 17 vuotta, sitten meni takajalat alta tuli lähtö sateenkaarelle. Palvelijatar kuskaa minut ell:lle heti, kun vähänkin jotain poikkeavaa hoksaa. Kas kun ei kulje edellä lakaisemassa tietä, ettei vain lasinsiruja tai muuta keljua osu tassuihini. ; )
VastaaPoistaTerveyttä sulle Oskari ja terveiset porukoillesi Párekilta
Kiva, Parék, ku löysit meijännii plokkiin. Tuure onnii kertona, jotta sie oot kansa Iivarin kavereita. Mie tähtteen samoille lukemille eli vielä pitäs olla usseempi vuos tehokasta peliaikkoo miula jälellä.
PoistaOnneks syöt taas! Voi sun kanssas. Pysy nyt vaan terveenä!
VastaaPoistaMielenrauhasta vaik vähän maksaakin. Tai ainaki possunsydäntä.
Mie oon aina ollunna kova poika syömmään. Sen tautta se äippä huolestukkii ku parina päivänä ei ruoka maistuna sitte ollenkkaa. Nyt kyllä tuas maisttuu ja jalakakkii nousoo iha eri malliin.
PoistaOksut ja ripaskat ei oo kyllä mukavia. Onneks oot, Oskari, jo kuosissa.
VastaaPoistaMjoo, mie alan olla kohta jo iha oma ihteni. Ruokahhii alakaa koko ajan paremmin maistummaan.
PoistaOljpa hyvä että piäsit pelekällä säekääksellä. Eekä nuo ellireessut oo kaekistellen mukavija.Vuan hyvä kuitennii ku kävit.
VastaaPoistaOmpa se vuan mukava juttu että oot jo kunnossa. Ossoo isäntähhii herätä nyt oekeeseen aekaan ku oot herättämässä :)
Kyllä mie oon pallailemassa sairaslomalta ja jaksanna isännän herättee tuas oikkeesseen aikkaan eli uamuneljältä. Mitä siitähhii tulis, jos se sais muata hossottoo uamulla pitemppään. Äippä on sitte eri juttu....
Poista